Jokunen iltabussi liikaa tähän pysähtymisen arvoiseen keskisyksyn loppuun, mutta muuten ihan hyvä. Jotain näkemystä, kuka mä haluaisin olla. Akateemisista käsitteistä unelmointia ja teatteria mun kulttuuri-ihmisten kanssa, jotka on kyllä kaikessa muussakin aika tärkeitä. Hihsiviikonloppu oli mulle ilmainen skumppineen, huippuratsastajineen ja viihdyttävine seuroineen, muistin että harrastusmaailma on syvä koti ja kiitin mahdollisuudesta olla osana.
Lisäksi, tavan mukaan, satunnaisvalokuvia männä päiviltä, joukossa myös mun uusi vauva, joka ilmestyi mainosuhriuden myötä. Kovasti uskottelen todellista tarvetta, vaikka tiedän blogikuvituksen jatkossakin enimmäkseen tallentuvan kännykkäkameran linssin lävitse. Kuten tässäkin kaikki nuo seuraavat, mutta sehän ei muuta vauvan ihanuutta mihinkään.
 |
| the baby |
ps. Miten muka voi olla edes mahdollista, ettei tällä kurssimäärän vähyydellä ehdi tehdä läksyjä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti