Tostaina eksyin taas kerran mun yliopistolle, joka ei vielä ole mun. Ihana luottamus kaikkeen. Ilmaista kahvia kuulemma, sohvia, siis seurismajalla on veli siellä. Maisemareittiä sisämeren läpi, keltaista, oranssia ja mun pääkaupunki, joka ei sekään vielä ole mun. Okei, ajatteluun potkiva taide sopii, vaikka torstaiteatteri oli liiankin taidetta.
Muuten pää työskentelee ajatusten kanssa, joita en vielä näe. Suvannot ei kestä iäti. Luulen, että ratkaisen (jälleen kerran) ajanriittämisenongelman. Tuntuu, että jotain tärkeää jäi sanomatta. Häkellyttää ja ei. Rakas turvallinen marraskuu tuli takaisin. Mukava nähdä ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti