ihmismielen rauhan valtakunta

Paljon mistä pidän marraskuussa: Saa muuttaa jumpiniin ja villasukkiin. Pöytälätkä haetaan vintiltä, ja aletaan veikata kenen jännetuppi tulehtuu ensimmäisenä. Keitetään riisipuuroa, juodaan glögiä ja ympäri vuoden soiva piano alkaa tunnelmoida joululauluja, jopa minä istahdan pieniksi hetkiksi sen taakse soittamaan pakkasyön leiskuvia loimuja. Harmaa hämärä ei vaadi yhtään mitään, se antaa täyden luvan käpertyä sisätiloihin. Jos ulos kuitenkin eksyy, siellä on tyhjää, autiota ja ankeaa, hiljaista ja kaikessa rumuudessaan vähän kaunista.

Marraskuussa tuntuu, että kaikki on hyvin. On, vaikka itsensä joutuu aamuisin kyllästämään kirkasvalolla, että pystyy lähtemään pimeään ja synkkään arkeen. On, vaikka kaamos ja masennus kuuluvat erottamattomiksi osiksi yhdyssanaan. Tasainen harmaa piilottaa sisäänsä kuitenkin enemmän ihanaa ja lämmintä kuin vetistä loskaa ja kylmyyttä.

Koirat on kivoja, esseitä ja matikan tehtäviä on loputtomasti. Ajoin kirkolta kotiin seitsemässä minuutissa, sunnuntain ensimmäisellä neljännestunnilla ja se oli hienoa. Hiljainen auto, hiljainen maailma, hirvetkin pysyivät ystävällisesti poissa. Melkein surrealistinen terapiakokemus, mutta todennäköisesti vain yön mystiikkaa ja mutkatien rytmisyyttä.