 |
| torstaiaamun hehku |
Palelevat sormet toistensa lomassa, naurava meluisa sankaribussi ja niin kalliit viidakkosnäpärit ettei kehdannut ostaa itselleen. Turku ja mun neljäs MNF, kaikki juuri niin kuin ennenkin, siis kasvavaa univelkaa ja loputonta jonottamista ihmismassassa, mutta silti: tässä on jotain niin oikeaa, kuten yksi kyltti yleisössä tiivisti tunnelman.
Tänä vuonna festareilla parhainta oli etsiä ja löytää permannolta ja eniten kaksi maailman rakkainta ihmistä, joista tykkään niin että halkeen. Karattiin pitsalle, mutta liian huonot jutut seurasi paluubussiin saakka. Viikonloppu ilman stressiä, vapaus olla huolehtimatta. Ja koko ajan metrilakussa maistui tärkeä sanoma, olla ihme, olla turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti