Voisin vain juosta tekemään ja vaikuttamaan, tilaan kirjan joka muuttaa kaiken ja toivon etten kuole maailmankieleen. Mun pitää oppia sitä joskus ja juuri tästä on hyvä aloittaa. Voi ilmastonmuutos ja että kuinka raha määrää sitäkin niin paljon. Täytyy saada tietää ja oppia niin paljon että tiedän mitä tehdä. Ensisijaisintahan olisi opiskella lukio ensin alta, tämä on tärkeää ja liittyy paljon isompaan tehtävään. En vain malttaisi odottaa että pääsen tekemään enemmän.
Mä luulen, että mä puhun intohimosta ja kutsumuksesta ja sellaisista suurista ihmeellisistä asioista, kun puhun nyt. Ehkä ihmeellisintä on se, miten mun silmät loistaa tahdosta laittaa elämäntyö meidän maapallon pelastamiseen. Tässä pakahduksessa on vaikea uskoa, etten muka aina ole nähnyt mun elämäntehtävän liittyvän tähän. Miten olen voinut luulla haluavani vaikka nyt lääkäriksi? Oi, tuntuu hyvältä muistaa millä mun "opiskelu, työ ja tulevaisuus" -laatikon saa loistamaan niin, että se houkuttelee melkein liikaa. Kutsumustyö, josta en tarkkaan kyllä vieläkään tiedä, mutta tiedän minne päin se puhaltaa.
Jos mulle on paikka todella olemassa? Jos jokaiselle ihmiselle todella on paikka jossakin? Jos Luther oli oikeassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti