Pimeä ja harmaa on rakkautta, koska ne ei vaadi multa mitään. En pystyisi valkean kevään ja täyden kesän vaatimuksiin ja energiaan. Pilvet ei lisää kuormaa ja se on nyt aika tärkeetä. Vaatimattomuuden jälkeen, pitkän pimeän jälkeen, jaksaa iloita auringosta, mutta siihen tarvitaan nämä tummat kuukaudet ennen.
Kuuntelukoe ei jännittänyt tai stressanut yhtään. Omituista, kun keväällä bilsan aiheuttama paniikki oli niin valtava.
Saatiin opettajilta alustavat, väärää ylimääräistä tietoa vaikka kaikki oikein. Ei sillä ole mitään väliä mutta harmittaa yhä vielä. Itkin kahdelle opettajalle ja melkein yhtä paljon kuin mun kirjaimen viivojen lisääntyminen mua ärsyttää se, että piti ottaa tämäkin näin vakavasti tunteella. Pakkoko olla niin optimisti että joutuu pettymään. Vmp.
Kaipaan vuodentakaista, hissakolmosta ja kaikkea sitä inspistä. Kuitenkin valitsisin koska tahansa nämä harmitukset tuon kanssa, joka mulla nyt on ja silloin puuttui. Tuo lohduttaa kaikkein parhaiten ja tänäänkin muistutti, että se on vaan torstai kun ärsyttää näin. Tää mun torstaivamma.
Oot hirveen kiva, kirjoitat niin hyvin, enkä kestä, kun kuulostat niin multa.
VastaaPoistaHaluisin aina toistella sun kommenttiboksiin samoja sanoja, koska kuvittelen, että oot niin kun mä. Niitä sanoja, joita halusin kuulla ja samalla lyödä naamaan niiden puhujia, kun ajattelin että ne on väärässä. Koska tää on välivaihe, eikä kirjainten viivoilla ole väliä enää tulevassa elämässä. (vaikka saa harmittaa) Usko sitä, joka puhuu torstaivammasta, koska se on varmaan oikeassa. Usko, sä oot hyvä.
(ja nekin opettajat, joille sä ehkä itket, puhuu sulle kirjaston portaissa kahden vuoden päästä ja toivoo sulle hyvää. Tunne ei oo paha itsessään.)
Oot ihana. Mustakin on hassua, että kuulostan niin sulta silloin, mutta ehkä se on ihan okei että tämä elämänvaihe on meillä sama.
PoistaTiiän ja tiiän, mutta niillä kirjaimilla on juuri sen verran väliä että harmittaa jos niitä ei saa vaikka yrittää paljon. Ei sen enempää kuin että harmittaa.