keep looking up

On varmaan ihan hyvä unelmoida, lukea Imagea ja harjoitella youtubemaailmaan sukeltamista, koska se kertoo siitä että mun suhde siihen y:llä alkavaan elämäntarkoitukseen on normalisoitunut. Tunteja h-hetkeen on 42 ja mulle luku näköjään tarkoittaa tunteja aikaa omalle elämälle. Hassua, missä se aika kiireettömään lehden lukemiseen ja maailman ihmettelyyn löytyikin. Vielä pari viikkoa sitten en olisi kuollaksenikaan veikannut näiden päivien sisältävän tätä kaivattua rauhaa.

Meillä on onnellinen kissa. Se metsästää keskimäärin päästäisen päivässä, kävelee sisälle pari kertaa päivässä kehräämään silitystä, pussailemaan koiria ja torkkumaan vuoronperään jokaisen sängyllä. Joskus se syö vähän Whiskasia ja lähtee sitten taas pihalle leikkimään. Ikkunasta sen näkee usein, kun se hiipii, hyppii ja kiipeilee puissa. Iltaisin se seuraa kilometrejä, kun kävelytän koiria hihnassa, ja pelkään pienen mustan puolesta kun se niin vapaasti kipittää hiekkateitä ja ryömii katuojissa, maukuu jos jää liikaa jälkeen meistä. Autoja se varoo tarkoin, onneksi, mutta silti perhe pudistelee päätään Mintulle, joka on aivan liian sosiaalinen ja erityisesti valtavan onnellinen kissa.

Ensi jakso tulee olemaan täydellinen ja syysloma myös, lähinnä vain siksi että kummassakin on niin monta aikaa ilman määrää tai määrättyä.