jos uppoudun pohjalle, nostathan takaisin pinnalle?

Kaikki postauksen kuvat on blogissa ennen julkaistuja.

tammikuu, rakas lukio

helmikuu, lukuloma

Vuosi 2016 alkoi ja päättyi pohjoiseen mökille, kinoksien keskelle piiloon etelän murheita ja plussakelejä. Vuoden ensimmäinen neljännes oli sen valoisin - paukkupakkasia ja ylppäreihin lukemista, metsäkävelyitä koiraseurassa ja hevosen selkää. Olin kamalan onnellinen, vaikka sattui kaikenmoista yllättävää ja sydän heitti kuperkeikkaa. Kuusituntisia seuraavat hetket kahvilassa ja kaikki snäpäten jaetut lukutunnit jättivät muistot kevättalvelta hymyileviksi ja kaikesta huolimatta kovin huolettomiksi.

 Rakas ylppäriprojekti päättyi ja sitä juhlittiin kesäkuussa vuoden täydellisempänä päivänä, mahdottoman kipeä toukokuu päättyi onneksi ja teki comebackin vasta syyskuussa. Vuoden onnistuminen oli tottakai ihana salaa toivottu kirjainrivi ja matikan täydellisyys. Edistyin myös vaikuttamisunelmassani ja maailma alkoi pelastua myös eläinperäisten tuotteiden pikkuhiljaa vähentyessä ja vähentyessä lautaselta, missä helpotti omilleen muutto. Viherhippikurssi oli yks parhaita juttuja tälle vuodelle, ja sen lisäksi yliopistoelämä avarrutti mun maailmaa lisää. Niin kauan olin odottanut ja haaveillut, että pääsisin teekkarikokelaaksi Otaniemeen, ja niin se tänä vuonna toteutui. Nyt mulla on parhaat sateenkaarihaalarit ja huikea yhteisö ihania prodekolaisia osana elämää. Kansantalouden perusteet -kurssin myötä aloin vihdoin edistyä vähän myös mun taloudenymmärrysprojektissa.

kesäkuu, onnellinen juhlapäivä ja lempieläimet

 Kesällä käytiin lempi-ihmisten kanssa nauttimassa merestä, hiekasta, auringosta ja lomasta Pohjanmaalla ja sen lisäksi jaksoin herätä joka aamu aikaisin tallille maalaamaan ja hoitamaan ponilaumaa. Ultimateilu päättyi Puolan kisoihin, vaikka kaverien takia kiekkoa tulleekin heiteltyä vielä joskus. Kesään kuului myös huippuripari isoisona, leirionnea parhaimmillaan. Syksyllä opin, miltä tuntuu kun ei ymmärrä opetettavaa asiaa kiitos diskreetin matikan, herätin lääkishaaveen jostain alitajunnan syvyyksistä ja opin inttilaitoksesta paljon ja sen termeistä ja huumorista vielä enemmän. Aloin pikkuhiljaa tykätä uudesta kotikaupungistani ja pyöräilin sitä tutuksi.

Vuoden ajan soittolistoilla soi tuttujen reggaepojan, oman kylän tarinabiisinkertojan, pinkin psykedeelisrockin ja kuningatarbändin lisäksi erityisesti kotkat ja Paprun biiseistä napattu toinen kantrirockin klassikko, vuoden biisit -listalle pääsivät mm. epätoivo, pyyntö siitä että elämä lupaisi pitää kiinni, kiitos siitä että toinen nostaa mua, onnellisten hämyisten öiden tanssibiisi jaahasjaasilviisii ja muutama punaisempi laulu. Keikkojen suhteen vuosi suosi varmoja hyviä, eli oli uusinnat Herningistä 2/2015 ja Helsingistä 9/2014 ja maaliskuussa hypetettiin vuoden parhaiten myyneen runokirjan tekijän musiikkikeikkaa Alastiklubilla.

Kuudesosa vuodesta tapahtui kaukana kotoa, huhtikuussa rakastuin Irlantiin, Jeep-poniin ja keväthommiin laskimen ja kynän sijaan talikolla ja riimunarulla. Kesällä näin Eurooppaa, pääsin pysähtymään keskitysleirille, haistelemaan hiukkaskiihdyttimiä Geneveen ja kuvailemaan Amsterdamin katuja. Ennen kaikkea opin luottamaan, että selviän yksin kun täytyy. Parasta reissuissa oli tälläkin kertaa tulla kotiin.

huhtikuu, Irlanti ja Jeep

elokuu, Sveitsi ja reili

lokakuu, kahvi ja sänky

Alkuvuonna toistelin, että mulla on vahva kutina että tästä tulee hieno vuosi. Väärin arvasin, tuli vaikea ja raskas vuosi, itkuja enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä, eniten omien tunteiden hankaluudelle, mutta myös koti-ikävälle ja viimeisenä viime viikolla lempparieläimen menetykselle. Alkuvuonna kaipasin muutosta ja uutta, syksyllä kaipasin rakkaaseen lukioon takaisin ja mun kaukana olevia tärkeimpiä. Tyyppipaikkana tuntuu olleen sänky, jossa nukuin liikaa, opiskelin ja lahnasin sen verran, että ensi vuoden lupaus on ryhdistäytyä ja hankkia itsekuria mm. puhelimesta irrottautumiseen ja kirjojen lukemiseen, koska enhän mä ymmärrä maailmaa paremmin jos en koskaan muka ehdi lukea niitä kirjoja! Maailmalla sattui mitä epätodennäköisimpiä juttuja ja totuudenjälkeinenaika sai koko pallon tuntumaan koko ajan vain hullummalta. Suomen pikkuleijonat sentään voittivat lätkäkultaa ja nyhtökauraa ilmestyi kauppoihin, mutta muuten uutissävy oli harmittavan negatiivinen.

Parasta ja pahinta vuodessa olivat kaksi ihmistä, mutta juuri näin tää oli kasvattava ja täynnä kokemuksia, jotka jollain tapaa varmaan tekevät musta mut. Opin paljon, ihan jo kemiaa ja matikkaa kirjoista, mutta myös omista unelmistani ja maailmasta, ihmisten erilaisuudesta ja politiikasta, ja käsitettä ”mun elämä” tuli käsiteltyä paljon. Hyviä hetkiä oli myös paljon, mutta toivottavasti 2017 olet vähän helpompi ja tasaisempi. Tunteet on luksusta, mutta tähän väliin riittäisi niiden suhteen arkisempikin vuosi.

arvaamaton elämä, metsässä kulkee 2017 enää meistä kolmesta kaksi