Viikonloppuna kaikki oli hyvin. Liian aikainen herätys ja odotteluntäyteinen päivä, mutta illalla kurssijuhla pääsi oikeuksiinsa, oli paras Jukka Poika ja mun inttivuodelle hieno lopetus, vaikka puolet on vielä jäljellä. Mun inttivuosi siksi, että tää on myös mun elämässä se aika, kun niin paljon konseptista opin, ymmärrän, pudistelen päätäni, ja kannustan ja ihailen noita kun siellä nyt on ja jaksaa. Kuulemma on kaikki hyvin eruukoossa. Sunnuntaina kotiuduin Haminasta väsyneenä ja ajelin mun karvakasojen kanssa yhtä lempparireittiä maatakseni kuusten keskellä lumessa ja tullakseni hyvälle tuulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti