Elämän kanssa ei pitäisi jäädä leikkimään, tai ainakin se leikki pitäis lopettaa sillon kun on vielä kivaa. Mut ei se mee niin, että ihminen osaisi leikkiä oikein. Se itkee elämän sitä kiusaavan, vaikka se itte oli se, joka heti pelin alussa unohti säännöt luullessaan, että on tarpeeksi viisas niitä rikkomaan. Hybris voi auttaa oppimaan vaikka mitä, siis olettaen, että ihmisille koittaa päivä kun kipu ei enää korvaa ystävää. Syksy on kuitenkin paras vuodenaika rypeä melankoliassa, sellaisessa, josta joku toinen voisi ammentaa vaikka taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti