Kotipellot teki onnelliseksi viikonloppuna, fuksi
kuppaflunssa käheytti äänen (Meredithit ja Arizonat lohdutti) ja maanantai-iltana olin pitkästä aikaa syvän onnellinen, kai tutadinner hyväksyväkatseisen filosofin kanssa sekä iki-ihanat vallankaappaukset ja herra Dalmutin maaorjuus siihen syynä, tai punainen taivas, veneet ja Länsiväylä, toisen pyyteetön hyvyys mun kotiinlöytämiseksi. Ruutupaperille oon hahmotellut mun syksyä, luonnostellut konkretiaa intohimojuttujen, laskutupien (yliopistomatikan ekat laskarit järkytti syvästi) ja hymyharrastusten välille. Haluaisin kovasti teatteriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti