 |
| maanantaiaamu, Mäntsälä |
 |
| keskiviikkoilta, koulumatka |
 |
| keskiviikkoilta, koulumatka |
 |
| torstai-ilta, kakkoskoti |
 |
| perjantaiaamu, koulumatka |
 |
| perjantaiaamu, koulumatka |
Niin kauan odotettu orientaatioviikko, vihdoin minä sain kutsua itseäni tutafuksiksi, kouluksi sain kirjoittaa Aalto yliopiston ja kotikaupungiksi Helsingin. Kuultiin kaikista tukipalveluista, verkostoitumisesta ja pukukoodista exquille, tuijoteltiin komentoriviä, syötiin opiskelijalounaita ja tutustuttiin tutustuttiin tutustuttiin. Maanantaina koko Prodekon kanssa Mäntsälässä, teekkarisaunaa ja speksejä, thunderia ja kylmä vaan niin kaunis koomainen aamu. Hiljalleen aloin muistaa, että vaikka kaikki on uutta ja erilaista, minä olen edelleen se sama ihminen, joka väsyy sosiaalisuudesta, kaipaa paljon unta, tahtoo hevosen selkään ja ikävöi metsiään. Niinpä viikon paras päätös oli lähteä kotikotiin jo perjantai-iltapäivällä, ja muita hyviä oli lähteä iltaisin saareen nukkumaan bilettämisen sijaan.
Opiskeluinto vain kasvaa, keksin jo sivuaineideankin. Lääkis ei unohdu ollenkaan. Mietin oonko oikeassa paikassa. Mun seuraavat viikot on sellaisia sanoja epäselkeistä nettiportaaleista klikattuina kun tuotantotalous 1, ihminen ryhmässä, kansantalouden perusteet, ohjelmointi 1 ja diskreetin matikan perusteet, neljästi viikossa aamukahdeksalta osajoukkoja ja induktiotodistusta. Kiltis on sohvainen, kahvi on ilmaista ja mun koulumatka hymyilyttää jokapäiväiset 12 poljettua kilometriä, se on niin sopivan mittainen ja niin kaunis, meri ja kaupunki niin kuin se parhaimmillaan voi olla. Viikonlopusta jäi jäljelle avaamaton koteloitu möykky, joka vähitellen alkaa antaa tilaa väreille ja lykkäyttää vaikeita päiviä vielä kerran lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti