keskiviikko 28. syyskuuta 2016

elämä on sitä kuka kuolee pisimpään


Anssi Kela kirjoitti syksyn täydellisimmän lainin ja torstai-iltana kotipelloille palatessani harmitti vain se, miten kaupunkionnellisuutta ei voi edes verrata siihen pakahdukseen, jonka kotimetsät ja auringonkukat saa sydämessä aikaan. Voi viikonloput ja koti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti