sunnuntai 4. syyskuuta 2016

ja minä en enää milloinkaan


Taas viikko, josta on vaikea kirjoittaa, vaikka aluksi olikin selkeitä asioita: polttarit, kesäteatteriperinne, muutto, omenamehua, kaupunkikirppispäivä päiväleffoineen ja kotikuntaonnea lämppäritamman selästä perjantaiaamuna, illalla teekkaritapaaminen nro 2. Joka päivä olin pääkaupungissa ja välillä kahdestikin, totuttelemassa, ja tilaa ja aikaa olla rauhassa puuttui mutta oli hyvää ja tapahtui kivoja. Viikonloppu sitten oli sitäkin vaikeampi, syksystä tulee uusi kevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti