Saadessani näin ajaa yksikseni kesäteitä, huomaan pysähteleväni järvien rannoille, kun nyt on juuri aikaa tummille pinnoille ja viileydelle. Uin keskelle vettä, että saisin nähdä kirkonkylän sieltä suunnalta, ja se näyttikin kivalta sieltä katsottuna.
Unelmia toteutuu. Herätä heinäkuun aamuun heittämään naapurin ponille ja hevoselle heinää, istua paalilla ja lukea tunti kirjaa, kuunnella rouskutusta. Pieni ponityttö minussa tulee hyvin onnelliseksi sellaisesta, ja saa ilokseen herätä vielä monia aamuja lisää tulevassa. Lauantaina satoi vettä, ja sama pieni ponityttö sai hakea tallista hienon holsteintamman, ja ratsastaa sillä itsekseen maneesissa. Kun se muisti, että kaiken hienon, miettikää maneesi, ei tarvi kastua ulkona! voi maksaa toteuttamalla unelmiaan aamuheinien muodossa, se mietti, että välillä elämä on aika hyvää. Privilege kirjoitetaan ilman deetä.
Kissa poistui viikoksi, ja kun sen löytämiseksi oli kokonaisen aamupäivän käyttänyt, eikös raidallinen kävellyt ovesta sisään ihan kuin katoamisilmoituksesta olisi huomannut lukea, että oi, perheellä on ikävä mua.
Eksyimme Hämeenlinnaan näkemään vanhoja australialaisia miehiä, vaihtovirtaa ja tasavirtaa. Parasta olivat paluumatkan kymmenen kilometriä, puolet taluttaen iänpainamaa poni-pyörää. Jotkut keskustelut pitää käydä kesäöinä rakkaimman kanssa, sellaiset jotka antaa eväitä siihen, kuinka maailman ongelmia lähdetään ratkaisemaan.
Ja musta tuntuu, että koko Suomi valittaa tän kesän ilmatiloista, että kun ei ole lämmin ja että kun vaan sataa. En voi olla ainut, joka on tykännyt näistä säistä oikeasti enemmän kun monen edelliskesän keleistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti