Siistiä oli ajella yksin hämäläisiin hääjuhliin ja kilometrikaupalla leveäkaistatie numero kuutta halki peltoaukeiden sitten viikon päästä. Loppukesän aurinko, poutapilvet ja suomipop alkoi pikkuhiljaa saada kuuluvuutta, kun suuri itä jäi taa. Siellä oli taas mukavaa, vaikka puhelin luuli olevansa Venäjällä ja yhteys toimi sen mukaisesti. Laukkahauskuutta kirahvimetsässä, käyntiä apilapeltojen ohi ja vauvapikkusuokin paljas, levein ja ihanin selkä. Kelluin louhoksessa ja oikeasti tein einolaloman ohessa hommiakin, erityisesti lastenleirin pitäminen oli ihan oma juttu. Katsokaa nyt, kuinka ponimummo on elementissään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti