Kävin katsomassa vuoden kuluttua toivottavasti koittavaa elämääni (kaksi viimeistä kuvaa), enkä malttaisi odottaa sitä. Minulle myös valkeni, että näillä kokeilla onkin hieman suurempi merkitys kuin luulin. Stadin lääkis ei olekaan maan ainoa koulu, minne on vaikea päästä, vaikka jotenkin olin ajatellut että jos ei sinne halua, ei ole huolehdittavaa. No onpas sittenkin. Motivaatiota oli ennestäänkin, mutta tajuttuani että mun todella, todella täytyy osata kaikki viimeistään keväällä jos haluan siihen elämään mitä olen itselleni näin etukäteen katsellut, tapahtui opiskelutahdossa logaritmeillä mitattava muutos ylöspäin.
Löysin hirvikärpäsen hiuksistani. Ilman metsää ei voi olla, joten on elettävä inhotuksen kanssa. Kohta tulee onneksi pakkasta. Sitä ennen yritän huomata kesän ihanat viimeiset lämpimät ja kerätä energiaa kaikenmaailman neljällä ja kahdella jalalla kulkevista elämänmuodoista, sen mitä jokatoinen päivä uudistuva ja hyvin suuntaa-antava, harvoin toteutuva lukuaikatauluni antaa periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti