Olisiko onnellisuus katumista suurempaa,
entä jos huonot päätökset säilyisivät ilona yli järkevien?
Olenko minä näin tai äh.
Tällä viikolla oli parhaita päiviä torstai ja perjantai. Silloin oli ilo, aika, pajuniitty ja pohdittiin, miten opettajat ei enää valita meille kun me höpötetään tunneilla. Yksitoista vuotta kikatusta sen saman vieruskaverin kanssa on ehkä, on varmasti, arjen kaikista suurin onni.
Perjantaina me voitettiin tallin estekisat, voi mä tulin niin iloiseksi. Edellisestä sinivalkoisesta oli yli neljä vuotta aikaa.
Tarkoittaakohan broke free että murtua vapaaksi? En osakaan niin paljoa kuin luulin, toisaalta näin eilen yöllä tähdet ja kaikki helpotti hetkeksi. Ei oikeasti mikään ole kovin pahasti, kunhan tuntuu kaikenlaista.
Mä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti