Ihmettelen ja tykkään tästä elämästä. Edelleen. Kiva että on tämmösen saanut. Vaikkei sillä mitään tunnu saavan aikaan, niin kirjoja kirjoja niitä mä oon nyt vihdoinki lukenut. Viikossa neljä. Miten maa on laulu. Ja oon jutellut kaipaamiani lempilukioaikuisten kanssa. Perjantaina näytti kesältä mutta oli talven verran kylmä, torstaina koin kenkäonnellisuutta. En vieläkään oo kovin varma ja luonteva, mutta se ei kauheasti haittaa, mietin sitä samaa vanhaa ja haluan edelleen kummankin, siis apilaikävä mainittava yhä. Tän viikon oon onnellinen ja valvon tuttua oranssinharmaata ja mukavia sen sisällä. Kolmelta yöllä laulaa linnut ja aamut tulee äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti