siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi

 Tahtoisin tietää mitä syksyllä, hoidan aamuisin hevosia ja päivisin äidin asioilla.

tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Vihdoinkin pääsin lähtemään pohjoiseen, pakoon etelää ja murheita. Suru seurasi hetkiksi sinnekin, mutta unohtui toisiksi, kai kylmyys jäädytti sen. Paljon naurettiin ja läheisyydenkipeä koiranpentu änki väliin nukkumaan. Mekin nukuttiin, syötiin muikkuja ja pitsaa ja kuunneltiin kaikki yhteiset lempilevyt läpi, kahteen-kahteenpuoleentuhanteen kilometriin kerkiää jokaisen kahdestikin. 

Juhannusyönä Suomen suoria teitä ei ajanut kukaan muu, valo ei lakannut lainkaan ja tunturit muuttuivat mereksi ja aurinko nousi ja laski samaan aikaan. Näitä kesäyön hetkiä, rakkautta tän maan metsiin ja peltoihin, klassikkoiskelmiä ja hiljaisia apseja, mä talvisin muistelen ja tahdon joka kesä uudestaan. Juhannusroadtripeille, rakastua taas. Kuikuilla pihoja ja katsoa maisemaa, miettiä, voisiko tänne muuttaa. Apilan lappikunnassa tontitkaan ei maksaisi, sinne. Latojen ja meren luo etelämmäs oi kyllä. Rakkaaseen kotikotiin, aina, onhan parasta myös tulla takaisin. Nää päivät on kesän isoin onni.

Kesä jatkuu ja mä nään Suomen vielä monta kertaa uudestaan. Kaksi viikkoa ja oon Lapissa taas. 

Raatteentie

Livojärvi

unelmakoti

minä rakastan sua niin että sattuu

On ennenkin todettu, ettei maisema osaa näyttää sävyjä sisältä, ei taaskaan. On silti kiva, että on vihreää ja kesä. Tampereella oli myös vihreää, lempivauva, lempikaveri ja yhdistävä Ultra bra, pallot, twiittiseinä ja Aalto. Oon uinut järvissä lisää, katsellut tauluja ja ollut osaamatta matikkaa taas yhden tentin verran enemmän kuin ennen, tekosyynä tällä kertaa kissan neurologia.

Pahinta tapahtuu ja mä huudan, kun tahtoisin auttaa mutta en saa kuin satuttaa. Kysyn päiviä syksyyn, kai ennen pitkää on taas lokakuu. Pyydän pitämään kiinni, kummastakin. Jatkan kesää, tunteet antaa välillä hetken tilaa hengittää, ennen kuin iskee takaisin pohjalle. Käytän defenssini, taiteen melankoliaa, niin pientä toivoa, etten uskoisi tällä optimismillakaan siihen pystyttävän. Pystyn silti. Pelkään koko ajan. Toivon, koska se on ainut vaihtoehto. En aio päästää irti.

Ehdoitta, aina. Minä rakastan sua niin että sattuu.

käänny ylös 2017

Sydän rakastunut takkuihin ja nukkuva läpi päivien. Järvet ja juoksu tuntuu hyvältä mut päivien valuminen vituttaa. Jos aikaan sais vähän. On kesä ja luonto ihan kauneinta koskaan.