not all who wander are lost

Kun pienessä perspektiivissä kaikki on hajallaan ja epävarmaa, väärin ilman että voi vaikuttaa, päätettävissä mutta aivan liian sekaisin että niin oikeasti voisi tehdä, voi onneksi koittaa objektoida tilannetta vaikka suuremmassa ihmisyysmittakaavassa, tai universumin kokoisessa. Kun tarpeeksi loitontaa, on helpompi muistaa elämän oleellisuuksista se, ettei mikään ole ihan niin vakavaa. Neitsyen superjoukon Linnunradan galaksissa, Jousimiehen kierteishaarassa, Orionin kupeessa on tavallinen tähti, jonka neljännen kiertolaisen pinnalla yksi kahdella jalalla kulkeva elämänmuoto koettaa hyväksyä, ettei kaikkea voi saada. Ei sen kummempaa.

Kevät on tullut, leskenlehdet kukkivat, 7/7 ohitse ja fysiikka meni vieläpä ihan hymyilyttäen. Melkein kahden vuoden elämäntarkoitus on päättynyt eikä edes tunnu tyhjältä, käteen jäi kaikesta huolimatta tyytyväinen ja onnistunut fiilis, vaikkei ihan suunnitelmien mukaan juuri missään kohden mennytkään. Edelleen valtava luotto että tässä kaikessa käy vielä hyvin. Ihan kaikessa.

Aikaa vihreän saaren kohtaamiseen lasketaan enää tunneissa ja masua jännittää vähän. Paljon mitä voin vain arvailla, vielä enemmän mahdollisuuksia mennä pieleen, mutta en etukäteen silti osaa pelätä. Jos ei ikinä uskalla ei tule elämästä yhtään mitään. Mitä luultavimmin mun seuraavat neljä viikkoa on huikeat ja mun sydän jää vaeltamaan sinne nummille, vaikka pää joutuukin palaamaan takaisin kotiin. Odotan seikkailulta aika paljon.