Kemia ja matikka liuottaa mun aivoja vaikka soluionien pitäisi enemminkin muodostaa sidoksia ja poolistua paremmin - ei sisällyttää kuutosia alkulukuhajotelmiin eikä tehdä kulkukaavioita derivoimatta. Paniikki noudattaa jo tutuksi käynyttä käyrää, pitkään jatkunut tasaisuus eskaloitui viime viikolla pään hajoiluilloiksi niin kuin ehkä ehdinkin jo selittää, mutta stressiahdistuksen kautta löysin paremman rauhan ja tilanteen hyväksymisen. Parhaansa yrittämisen täytyy riittää ja pitää myöntää, että tekee kuitenkin parhaansa vaikka Irlantiin on kolme viikkoa ja kesäänkin vain 12. Käyn lukiolla nauramassa ja laatuaikailemassa Maolin kanssa, löydän jalkani loskaisilta teiltä juoksemasta eikä ajatukset siltikään lakkaa leikkimästä vaihtoehdoilla, hakemasta vihjettä siitä, miten mun tarina on kirjoitettu jatkumaan. Tiet sulaa ja mun pää sulaa, abikevään lisäksi Fleetwood Macille. Mulla on edelleen erittäin vahva tunne (siitäkin), että 2016 on ja tulee vielä olemaan jäätävän hieno vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti