Maaliskuu halaa joka hetken onnelliseksi, ei yksikään ylppäri pysty tuhoamaan sitä riemua ja hymyä, jota kevät puskee tähän maailmaan. Niin kivaa että tää vuodenaika on taas, mun mieli elää ihanassa tasapainossa lisääntyvän valon kanssa eikä sitä ahdista lainkaan, se on oppinut jotain matkansa varrella jee. Kemia otti kaikesta huolimatta onnistuakseen ja esseekään ei toistaiseksi ole pilannut mitään, ja luulen että osittain mun riemussa tuntuukin niiden orastavat kaksiviivaiset.
Mitä paremmin ymmärrän, ettei maailmasta, niin kuin ei mustakaan, tule koskaan valmista, sitä enemmän rakastun aurinkolaukkoihin mun all time favouriten kanssa, lämmössä sulavaan metsään, keväteksoottiseen tähtitaivaaseen ja omiinkin lajitovereihin. Jotenkin tän kaiken suloinen satunnaisuus antaa hirmu vapaan fiiliksen, ja yhdistettynä kotiplaneetan pohjoista valaisevaan asemaan kiertoradallaan mua pelottaa enää se, mikä on se juttu joka seuraavaksi skaalaa kontrastin tälle tunteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti