perjantai 12. helmikuuta 2016

sometimes i'm wondering why

mun elämä tällä hetkellä on näin kivaa
mut tää todellinen maisema ei jaksa vastata sisäistä fiilistä
 Joskus mä ihmettelen että mikä tää juttu on. Mikä tää elämä on, miten se toimii tälleen, mistä se keksii heitellä mun päiviin ihan puskista ihan randomilla ihan ihmeellisiä asioita? En haluu kuolla ehkä ikinä, mua kiinnostaa liikaa millä kaikella elämä ehtii mua tässä vuosien mittaan viskata ja erityisesti, mistä kaikesta saan kopin. Ja mitä sitten tapahtuu, jos en saakaan kiinni. Tai jos mua ei saada kiinni.

Viisi ihmeellistä päivää ja hämmästyttää, että muka oikeasti mitään ei ole mennyt rikki. Perhosmäärä sisällä on ollut ihan ennätyksellistä, ylppäriyönä se ei meinannut antaa nukkua, ja oikeastaan syytä hyönteisesiintymälle voi esittää kolmiportaisen luettelon avulla. Alkuviikon käsittämättömät uutiset pelottivat mutta jotenkin mieli kesti nekin. Mä oon hymyillyt ihan liikaa enkä vieläkään osaa olla mitenkään fiksusti, ja toisaalta kuitenkin tunnekaruselli on huikeutta.

Vilkaisin lautakunnan ehdotelmia siitä, mistä olisi päivänsä voinut kirjoittaa, enkä osaa olla toivomatta: ehkä kaikki meni sittenkin ihan hyvin. Juuri nyt voisin elää kahvilassa, kotona kuuntelen musiikkia englannin sijaan tuolla harmaudessa ja melkein laulan itsekin tätä elämän rikkautta sumuun. Sometimes I'm wondering why...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti