Tää kolmen viikon ajanjakso vaikuttaa näin ensimmäisten neljän päivän perusteella aikovan olla ihana ja aivan liian lyhyt suhteessa oppimistavoitteisiin ja yleiseen onnellisuuteen, jota tällainen hidas arki aiheuttaa.
Hesarin selaamisesta tuli puoliharrasta lukemista.
Ruokakerma vaihtui kaura-asiaan, jauheliha tofucashewricottaan ja kananmunat kookomaitoon.
Perusmuksat päivät kohosivat paremmiksi, ihaniksi ja hirveän kivoiksi.
Hälinätalo hiljeni yhden ihmisen kissakoirakielioppikommuuniksi.
Liian paljon hiiliyhdisteiden kertaaminen huljahtaa snäppäämiseen ja instagramin päivittämiseen.
Välillä derivaattasovelluksista otetaan tallitauko ja laukataan pellolle nauramaan.
Välillä jätetään maukut ja haukut keskenään ja käydään hymyilemässä omille lajitovereille.
Koko ajan napostellaan suklaata ja unohdetaan, ettei sen maitojauhe ole vegaanista nähnytkään.
Joskus jopa erehdytään kiskomaan lenkkarit jalkaan ja juoksemaan valkoiseen plussakeliin.
Kuusi tuntia oppikirjahengailua alkaa rutinoitua,
vaikka lukuloman hauskuus löytyykin jostain muualta kuin siitä varsinaisesta tekemisestä.
Ajatella, että kuukauden päästä on kevät ja ihan siinä kohta mun palkinto ja uskallustesti nimeltä Irlanti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti