Joulukuu ei ole näyttänyt lainkaan joulukuulta, tai ehkä on mutten vain ole vielä tottunut tähän muuttuneen ilmaston talveen. Aurinko on kuitenkin upea. Kyynismini yllätti, että Pariisissa saatiin sopu. Maailman hyvästä on ihana tietää.
Viikolla olen viihtynyt erilaisissa asuissa ja kokenut ensimmäisen abivuosi-sykähdyksen, sellaisen jonka luulin kokonaan jättävän mut välistä. Kuitenkin tulevaisuuden haalarit, sielun kasari ja gaalapäivä ovat aiheuttaneet iloisuutta ja hassua haikeutta, että kohta tämä loppuu. Mutta mun elämä näyttää ihan jäätävän kivalta nyt ja ensi vuonna, sain sen odotetun vastauksen toteutuvalta unelmaltani ja en tiiä, ihanan huoletonta ja hyvää kuuluu pelkästeen.
Kaksi iloiltaa viikonloppuun aiheuttaa turtia sunnuntaita, mutta koomailu on ollut oikeanlaista, hyvää. Kakkosperheen eli parhaan virheen pikkujoulujuttelut, -juoksentelut ja yhdessäolo, yhdet kävi yöunille aamuseitsemältä ja mäkin liian myöhään. Perjantai kruunasi abiviikon ja ihmettelen vieläkin, että hämärässä ja meluisassa oli oikeasti niin viihtyisää ja mukavaa.
Life's good voisi olla mun viikon 50 otsikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti