Viikko on ollut musiikkina soivaa myrskytuulta ja tihkusadepäiviä, heppahöpötykseen eksymistä äikänopettajien kanssa ja kyllästyminen itsenäisyysesseen puhumiseen (vaikka harjoittelu hyödyllistä on ollutkin). Perjantaina oli tunnelmajuhla sinivalkoinen, ja huomenna se oikea päivä. Aion katsoa ensimmäistä kertaa sen suomalaisen jatkosotaleffan. Yleissivistystä ei kuulemma ole ilman tiettyjä rasteja listalla, ja Edvin Laine on sellainen. Pysähdyttiin oman kylän joulumyyjäisiin ostamaan pullaa ja eilen maattiin kasassa sohvalla ja pohdittiin, voisiko tosiystävyys toimia jos ei voisi puhua joka toista lausettaan ala-asteella syntyneellä inside-jargonilla.
Viikko on ollut persoonallisuustestin ihmettelyä, siitä iloitsemista että kaikki 16 tyyppiä on yhtä tärkeitä. Mulle tärkeimpien E-ihmisten luonteet on mun oman vastakohtia, mistäköhän sekin kertoo? Oon kuulemma harvinaisin kaikista (jee erityinen ihminen) ja mun luonnekaimoja on Putin ja Julius Caesar. What a great future I'll have… Jos olisin spontaanimpi, voisin olla suuri tiedemies. Ehkä parisuhde kuitenkin toimii paremmin, kun persoonissa on edes yhden kirjaimen verron eroa. Putinin ja Einsteinin suhde onkin mielenkiintoinen, jos siitä tulee jotain suurta niin toivottavasti hyvässä eikä pahassa? Keittiöpsykologi minussa siis rakastaa persoonallisuustestejä.
Viikko on ollut puhelinkuvien paljastama pimeä, jossa yksittäiset valot luovat tunnelmaa. Valoisinta ovat tuplamatikantunnit, introvertillekin neljä kurssia koulua on liian vähän kavereita joten se istuu ylimääräisiä laskemistunteja vain voidakseen hihittää eksponenttitehtävien välissä ystäviensä kanssa jostain ihanasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti