we are fools to make war

Olen tässä muutaman vuoden pohtinut bloggaamisen tarkoitusta ja mistä blogissani haluan kirjoittaa. Mun heppablogi on jo kauan lipsunut kertomaan kaikesta muustakin, ja vaikka olen aina tiennyt, että sellainen on selkeä virhe bloggaamisessa, vasta nyt syntyi tämä toinen. Hyvä puoli syysflunssassa oli, että uuden blogin aloittamiselle tuli loistava mahdollisuus. Monta viikkoa olen odottanut tätä tapahtuvaksi!

Nimeä miettiessä kuuntelin paljon tuttuja kappaleita läpi, mutta Kaiqqlttuuria ei tuntunut enää edes vaihtoehdolta kun silmät osuivat huoneen seinälle kiinnitettyyn paperiin, jossa luki "Täällä ihminen on vain heinä". Heinäistä teemaa tuntuu kivalta jatkaa. Elo-syyskuun vaihteeseen sopivasti löysin Elonkerjuun ja sen helpot, ihanat biisit. Muuten sekaisin on soinut Sannia, 70-luvun rockia briteistä ja Samuli Putroa. Tuntuu matkimiselta ottaa toisilta niiden lempimusiikkia tai sanoja, mutta ehkä se ei ole kaikista väärintä kuitenkaan, toivon.

Olen ollut paljon vain kotona. Syönyt kaksi turkinpippuria päivässä, miettinyt pitäisikö jatkaa tapaa ja ostaa toinen pussi pöytälaatikkoon. Vai onko se sen rahan ja muovin arvoista kuitenkaan? Sunnuntai-iltana puhuin vahingossa puhelimessa toista tuntia. Siitä on kauan, kun viimeksi oli tapahtunut niin, mutta se oli mukavaa. Istua hämärässä huoneessa ja puhua pienistä asioista, kun piti alunperin vain kertoa läksyistä.

Yhtenä iltana tutustuin kitkavoimaan käytännössä. Koirien kanssa metsässä eteen tuli sellainen kolmisen metriä korkea jyrkänne. Se olisi pitänyt varmaan kiertää, mutta kiertäminen vaikutti työläältä. Jyrkänteen puolessa välissä oli parin sentin alaspäin viettävä harjanne, jonka kautta ajattelin voivan päästä helpommin alas. Siitä vaiheesta, kun tajusin, ettei kitka riitäkään pitämään saapasta kivellä, seurasi saman sekunnin sisällä monta pientä muutosta tilanteeseen. Sammaleella männyn juuressa maatessani totesin adrenaliinin ja hyvän onnen olevan matkassa mukana, kun ei käynyt mitään vaikka olisi voinut pahemminkin. Piti sitäkin kokeilla, niin seuraavalla kerralla osaan kiertää sateesta liukkaat kalliot kauempaa.

En tiedä, onko normaalia jos lukion paras kurssi on musta historian kolmas? Meillä on esitelmä hippiliikkeestä (varattiin aihe heti ensimmäisinä, että saadaan juuri se), me ollaan käyty ääriliikkeitä läpi (minkä jälkeen aloin pohtia, ovatko nykyiset sosialismi ja kapitalismi muka ainoat vaihtoehdot maailmalle, tuskin) ja kurssi on yllättävän ajankohtainen kaiken lisäksi. Tän viimeisen voisi kyllä jättää mieluummin pois, koska kolmas maailmansota ei ilahduttaisi lainkaan, ei varmaan ketään muutakaan paitsi ilmeisesti muutamaa hullua tuolla idempänä, jos niiden käytöksestä voi jotain päätellä. Vaikea ymmärtää, mutta haluaisin, niinpä Hesarin ulkomaan sivutkin kiinnostavat ensimmäistä kertaa enemmän. Oli miten oli, yllättäin historia onkin koulupäivissä parhainta.

Ja kls. julkaisi eilen uuden biisin, joka on ihana.

"Siis tanssi tähtien halki
Lennä maailman ääriin
Saat hengittää,
ihmetellä, elää

Levitä kätesi tuuleen
ja maailman ääriin
Ihmeellinen
Koko maailma on sinua varten"