kurki toisesta maailmasta

Lämmin syyskuu on yllättänyt joka kerta, kun on astunut ovesta ulos. Vuosi sitten oli samanlainen vähän-niin-kuin-inkkarikesä. Oikea inkkarikesä on vain kirjoissa, ei tässä maailmassa voi puhua siitä, jos haluaa säilyttää sanassa vielä sen kaiken sisällön. Sitä paitsi, öiksi elohopea (jos jossain vielä vanhoja mittareita riippuu) laskee kylmään. Iltaisin pitää jo laittaa heijastinta, kun lähtee koirien kanssa kävelemään. Reittejä avautuu, kun vilja tulee puiduksi jättäen meille hehtaareittain sänkkäreitä tallattavaksi. Metsään ei kannata edes yrittää lähteä ilman ämpäriä - Jokasyksyinen sienirakkaus on syttynyt taas. Tatit ja hirvikärpäset kuuluvat yhteen. Vielä yksi sitä paitsi tuohon inkkarikesään: Juuri nyt ulkona näyttää satavan.

Viime viikonlopuksi pääsin Riuttikseen. Leirikeskuksen suojissa majailevat Rauha ja Onni, jotka saivat odottamaan myös lukiokurssia, vain koska puitteet. Kyllä ihmissuhdekurssikin oli mukava. Oli hassua, kun sai itse tehdä tehtäviä ja kertoa ajatuksia, eikä vain auttaa lapsia siinä. Askartelin suuren paperin, joka kertoi unelmista elämässä. Siihen tuli suuri määrä kotieläimiä, yksi Fiancé Noir, paljon pikkulapsia ponien selissä ja muuten. Siihen tuli sanoja ja tuulivoimala, ja ammattia kuvaamaan härän sisäfilettä, koska ruoantuotanto. Mulla on ikävä koiria, pitäisi rapsutella niitä paljon enemmän. Silloin mä aina tiedän, että musta tulee eläinlääkäri. Samalla lailla kun tallilla tiedän sen. Ja tiedän sen, kun ajattelen sanoja ruoantuotanto Suomessa. Muuten en sitten aina tiedäkään.

Riuttiksessa oli tietysti myös tatteja. Siellä oli kaksi sumuista aamua ja metsäneläimiä. Sellaista tietynlaista rauhaa siellä on, jotain, mihin toivoisi enemmänkin osaavansa pysähtyä. Oivalsin, että vaikka aurinko vielä muistuttaa kesän lämmöstä, järvivesi ei muistuta siitä mitään. Se oli hyvin kylmää ja osallisena yhdessä lukuisista yrityksistäni parantua tästä flunssasta. Myös liikunta tekee varmasti oikein hyvää, mutta minkäs teet, kun kiekko tahtoisi lentää vielä ulkokauden viimeisinä päivinä oikein paljon? Ympärille aukeavat keltaisen okran väriset pellot, sininen taivas poutapilvineen, ystävä ja kiekko ovat erinomainen yhdistelmä koulupäivän jälkeen.

Lauantaina sumujärveen lensi laiturilta kurki. Se katosi hitaasti sumuun, jättäen jälkeensä vain huudon. Katsojalle muutamien sekuntien kohtaus jätti kysymyksen toisesta maailmasta.

kuva on muokattu.