Viimesinä päivinä tuli vielä selattua bilsan alue läpi ja todettua, ettei puskurilaskut suju edelleenkään. Pre-pääsykoepäivä oli pitkä, haahuilla ympäri keskustaa, kattoa alkuillasta saakka hömppää ja muistutella itteä, miksi ei ole edelleenkään minkään arvoista stressata. Viikonloppuna jatkoin kameraretkiä, istuin motarilla ruuhkassa, treenasin pitkästä aikaa koulua ja ikävöin vaihteeksi apilatarinaa. Tänään siivosin toka vikaa kertaa ennen kesää oman kämpän ja puuhailen crevakurssia kasaan. Ai niin, oli myös se pääsykoe. Ihana laittaa imperfekti.
Saattaa olla, että mulla ei tuu toista pääsykoekevättä tai enää koskaan lukiofysiikkaa. Siinäkin asia, jonka kanssa oon kokenut mun elämän vahvimpia hetkiä, hyvässä ja pahassa. Sekin vaihe elämää ehkä ohi. Pääsykoe kun sujui ihan mallikkaasti, kestin vatsan perhoset, ei panikoittanut pahasti missään vaiheessa, löysin Viikkiin ja käteen jäi tyytyväinen fiilis. Omalla tasolla pysyttiin ja jos se ei riittänyt tai kävi huono onni, niin sitten niin ja sille ei mitään enää mahda. Sitten lukiofysiikkaa ei tarttekaan ihan vielä ikävöidä.
 |
| Tää on tässä vaan näyttämässä kontrastia vuoden takaiseen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti