en pysty kesyttää maailman meriä

Vaihteeksi taas sellainen aika, kun elämän mahdollisuudet ja välttämättömyydet kohtaa vähän liian läheltä. Rannalle taputeltu nuoli pärskähti aallon tultua enää himmeäksi suunnan aiheeksi. 

Ensimmäinen yliopistovuosi tapahtui ja se oli hyvä ja tärkeä. Tutustuin politiikan ja kansalaisjärjestöjen kenttätyöhön. Harjoittelin liikaakin tunneristiriitojen ylläpitoa ja ihmissuhteita, mutta samalla opin ottamaan omaa vastuuta onnellisuudesta, seisomaan itse ja valitsemaan rohkeasti. Ymmärsin motivaation merkityksen kaikessa tekemisessä ja hukkaantuvani liikaa puhelimeen. Tykästyin tutayhteisöön, sivistyin yritysmaailmasta ihan puolivahingossa ja toteutin tupsulakkiunelmaa. Opin kulkemaan pääkaupungissa ja improamaan inkiväärikeittoja.

Karkasin myös joka suuntaan poikkoilevaa, hankalan epämääräistä tulevaisuutta herättämällä lääkisfiilikset eloon ja ihmeen nätisti se projekti tulikin läpikäytyä. Tulevien vuosien vapaus ei pelota, mutta tuntuisi helpommalta jos se olisi selkeitä projekteja. Pyytäisin vielä muutaman vuoden lisää ylppäreitä, pääsykokeita, kevätjuhlia. Suu mutristuu katsoessani ihanaa valkeaa tuomea ja huomatessani, että en oikeasti tiedä mitä kohti seuraavaksi.

On ajatuksia: tiedän että haluan enemmän montaa hyvin kuin yhtä täydellisesti (kuin Leonardo), maapallon pelastaminen tuntuu edelleen ykköseltä ja oma perhe plus oma heppa on sellainen unelma, joka ei taida vaihtua. Ei ole kiire saavuttaa mitään, sanon, elämä on toivottavasti pitkä ja vuosien kuluminen on okei - jokainen opettaa. Silti: neljäkymmentä päivää ja mä olen  puolessa välissä neljäänkymmeneen vuoteen, voi hurjuus. On juttuja, mitä jatkaa ensalkuun: tää kesä, ensimmäiset sivuainekurssit syksyllä, vaikuttamistyöryhmissä jatkamista, ehkä yksi turvallinen pääsykoekevät lisää tai jos ei, niin opiskeluntäyteinen arki pitää tekemisen rutiinin voimissaan. Yhtä kaikki, suuri suunnitelma ja isot tavoitteet on hyvin auki, ehkä murroksessakin. Jälkeenpäin tietysti tässä tulee näkemään ihan selvän polun ja askeleet, mutta nyt pitää keskittyä hymyilemiseen ja hengittelyyn, että malttaisi rauhassa hengailla sen faktan kanssa, että mä en oikeasti tiedä enkä näe pitkälle eteenpäin. Uhh, vaikeaa.

Oon kuunnellut kumiankkabiisiä ja vältellyt matriisien oppimista viimeiseen asti - enää kolme ja puoli tuntia tentin alkuun ja osaaminen edellisestä reputuksesta on noussut viidellä tunnilla wau. Sillä ei vaan ole tarpeeksi väliä, että jaksaisin yrittää saati stressata yhtään enempää vieläkään. Matikan sijaan oon ollut tallilla melkein joka päivä kohta viikon putkeen ja treenannut tasapainoa, siirtymisiä ja tempoa tamman kanssa. Jos noiden harjoitteluintensiteetin laajentaisi myös elämän puolelle, alkaisikohan se äkkiä olla erittäin helppoa ja kivaa? En muka ehdi vieläkään lyhentää todota mutta ehdin juosta ja ratsastaa pohkeet kipeiksi (taas esimerkki siitä motivaation merkityksestä). Sain viestin, että Fannyn kennelyskärokote menisi pian vanhaksi. Jaksan edelleen ikävöidä lukiotakin ja eniten kaikista esseenkirjoittamista. Tätä kaikkea vasten mä hengittelen ja valitsen hymyillä, koska onhan toukokuu nyt kuitenkin hirmu hyvin ja se ei haittaa mitään, etten tiedä ja että oon vielä vähän liikaa lukiossa kii.

Ämpärilista lempparikesän kahdelletoista viikolle, olkoon suunta vaan hukassa taas mutta kivaa voi tehdä.

1. Luen luen luen, kirjoja kirjoja kirjoja, sanoja runoja satuja, tietoa tarinoita kaikkea
2. Lähden pohjoiseen, tuntereille ja Lapinmaan metsiin vaeltamaan
3. Nautin heppakesästä huitoen paarmoja, maastoillen ilman satulaa, rapsuttellen laiduntavia palloja
4. Herään ajoissa aamuisin ja välillä valvon kesäyöhön
5. Roadtrippaillaan Hankoon, Saaristo-Suomeen, Littoistenjärvelle, mökkeilemään, minne vaan
6. Juoksen 3000 metrin cooperin
7. Pääsen purjehtimaan Itämerelle
8. Tyhjennän todon kokonaan
9. Uin luonnonvesissä aina, koko ajan, kauan, usein ja paljon
10. Käyn suunnistamassa
11. Kuljen metsissä
12. Kirjoitan niitä rakkaita esseitäni (EDIT 31.5.2017: tarkennan tavoitetta, jotta se ei jää epämääräiseksi ja saavuttamatta, eli kirjoitan kesän aikana 12 esseetä, yhden joka viikolle)