mitä
jos meil ois toinen elämä
mun
joku toinen olis sä
kerro
mulle onks tää normaalii
et
kelaan joka päivä kuka susta huolehtii
it's the terror of knowing
what the world is about
oot
ainoo joka uskoi et voin onnistua
stoorit sä uskot niin
se
vois olla totta jos musta ois kiinni
ei
se niin aina oo
ei
se kuitenkaa meidän taivas oo
joten
turhaa ne vaivatkoon
sä
vaa sekotit pakan taas huolella
etit
vapaata paikkaa mun sydämeltä
maailma
on hullujen tekemä
tiedä
et sä oot aina ollu syy lähtee ja jäädä
kuinka
kaikki on mitätöntä
kuuntele järkeä sä et ole tärkeä
oon
yrittäny liikaa
mun
rakkaus on kuolematon
myös
alku sun kanssasi jo huomenna on
jos
sä vapaasti suomennat ton
sun
aika on varma kuin kuolema on
voisin
pysäyttää tän maailman
ootsä
valmis ikuisesti
en oo vielä valmis
on
ihme et tunnetaan
enää
yhtään mitään en lupaa
kuuntele
järkeä sä et oo tärkeä
we're not broken just bent
and we can learn to love again
se kaikki oli vaan kuplaa
ja
mä tiesin että se poksahtaa
enkä
mä sua koskaan saanutkaan
you're hot then you're cold
you're yes then you're no
you're in then you're out
you're up then you're down
tiesin jo alkuun et sä meinaat ongelmia
silti mä oon sun
ku
elämän kans viettäis häitä
älä jää säkään jumittaan
aikoi sitte ikävöityyn ikävään
Korvissa lyriikoita ja päivissä liikaa hoidettavaa, on väsyttänyt niin että pitäisi kuunnella ja hidastaa (ei kostosiivota kun kuukausi vaihtuu, muuten uhkaa kadota värit ja fiilis kaikesta). Yllätysvoitettiin turnausspirit samana päivänä kun unohdin kasvaneeni turhaan 19 vuoden ikään, oli siis neljäs HBU-hiekkadyykkiviikonloppu virheettömän kaverikasan kanssa. Innostusta on riittänyt tofuun ja tutaan, tämä yli-innokas fuksi on yrittänyt hakea opintotukea ja perehtynyt oppaisiin ja kursseihin ja kaikkeen, mihin on vielä tasan kaksi kuukautta aikaa (tai siis puoltoista viikkoa, puoltoista viikkoa, reili, puoltoista viikkoa eli se on käytännössä huomenna jo!).
Kolme kuukautta opiskelemattomuutta ja mulla on ikävä laskemista, kaavoja ja esseitä, niin ikävä että uskon löytäväni riittävästi rakkautta myös investointilaskelmiin ja strategic managementteihin, joiden vapaaehtoista valitsemista opinpolukseni edelleen hämmästelen. Tärkeimmät katosivat intteilemään jättäen mulle vapauden olla tietämättä vielä mistään varmaksi. Voi tuleva fuksisyksy, olet mun päivieni suuri ilo ja joskus ainut sellainen, kun en joka päivä muka ehdi palautua tarpeeksi olemaan onnellinen.
Lyriikat © Nopsajalka, Ruger Hauer, Katy Perry, Queen, Yona, Lukas, Pink!, Teflon Brothers, Ida Paul ja Kalle Lindroth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti