 |
| Trinity College |
 |
| Book of Kellys |
 |
| Temple Bar |
Kaksi päivää Dublinissa, hurjasti keskustelua vaikeella kielellä - politiikasta ja verotuksesta, ihmissuhteista ja hevosenpitokäytänteistä. Kaupoissa kiertelyä ihan vapaaehtoisesti (mä muutun) ja tuntikausia kahviloissa, huomattiin esimerkiksi, että paikalliseen kahviin sekoitetaan viskiä (yleissivistystä olisi kyllä varmaan ollut tietää moinen). Yö hostellissa eikä montaakaan nähtävyyttä, koska ei ole pakko kun ei halua. Vuorokausi tauotonta sadetta.
Parasta oli siltikin palata takaisin väliaikaiskodin ponintuoksuun ja tilaan ilman toisia ihmisiä, mutta kaupungeissa käyminen kannattaa jo senkin takia, että tietää miksi yksikin päivä asvalttia riittää niin mainiosti. Eikä Dublinissa mitään vikaa ole, pidän punatiilikylästä.
~
Me haluamme tietää, kiitos Hesari, rakastin sua jo ennen ja rakastan nyt vielä lisää. Inspiraatiota.
Tässä maailmassa on niin paljon kaikkea, mitä niin paljon haluaa oppia, ymmärtää, tietää. Ottaa selvää.
Pieni suuri kyyninen idealisti mussa hyppii paikoillaan, kun se haluaa vaikuttaa, muuttaa, tehdä kaikesta kaikille vähän parempaa. Hyväksyä, yrittää ja tuntea, ja kaiken muun myös.
Muuallakin elämä vierähti vaaksan eteenpäin. Sitä vaaksaa olikin kauan murehdittu, pyöritelty ja availtu, käännelty ja kärsitty. Toivottavasti pyöriminen ei vaihda suuntaa ihan heti, en jaksaisi palata taas taaksepäin. Tuntuu kivalta.
Mutta suurin onni löytyy edelleen sieltä, missä maata koskettaa kahden jalan sijaan neljä ja maiseman edessä on kaksi tyytyväistä, karvaista korvaa. Kahdentoista vuoden jälkeenkään en lakkaa jokaikinen kerta ihmettelemästä, miten tämä yksi tekeminen on niin ylitse muiden. Sen hetken kaikki maailmassa on aina oikeinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti