Koti-ikävä on väärä sana, mulla on varma ja selviävä fiilis, mutta kotiin pääseminen on silti jotain, mitä odotan valtavasti. Mun vihreän saaren kuu oli kaikkea, mitä siltä odotin, ja nyt kohta, ihan juuri, on aika palata omiin metsiin - se paras asia lähtemisessä kun on tulla takaisin.
Luen sanoja vuoden takaa ja olen valmis rakastumaan taas uudestaan kotimaan toukokuuhun ja kesän valkeuteen. Mun elämä tuntuu kivalta, ja musta tuntuu että löydän joka viikko vähän lisää määritelmää, mitä haluan mun elämän olevan - life is too short to drink bad wine alkaa kuulostaa joka päivä paremmalta.
Mietin kliseitä ja totuuksia niissä; mietin, mitä rakkaus on. Onkohan kaikki vain lainaa, lainaa niin kuin mun ja maailman ihanimman tähtipään kuukausi täällä? Tätä lempparieläintä mulla tulee isoin ikävä, kun meijän yhteiset päivät kohta loppuu.
En ymmärrä hepoista mitään, mutta nää sanat ja kuvat ja sun ajatukset on ihania.
VastaaPoistaKivointa on olla ymmärtämättä, ja kiitos ihana :) sun sanat on myös, niistä mä alkujaan ja edelleen omiini insproidun.
Poista