sunnuntai 31. joulukuuta 2017

vieläkin kuulen sen kutsun


Ties miten monetta vuotta välipäivät lumen ja hiljaisuuden keskellä. Haaveilin kevytveneistä, huomasin että koirat on hyvin (vaikkakin kylmissään) kuten vuosi takaperin uudeksi vuodeksi lupasin, toistin samat ikitavoitteet alkavallekin vuodelle. Vuosselin metsät rakastutti taas ja ystävyys lämmitti kilometrien takaa, siskoveljet tuntui tutulta. Valkoista ja parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti