Vertaan tätä aikaa mun elämässä tässäkin kohdassa Kauniiseen aikaan, kaikki mahdollisuus mennä, laajentaa todellisuuttaan, uskoa miten yliopisto kantaa kyllä, vaikkei illoilta ehtisi kouluun lainkaan. Huolettomuus kun ei ole oikeita syitä huolehtia, ja etukäteisnostalgia - jokin päivä mä kaipaan tätä ja muistan nää päivät ja erityisesti nää yöt.
Slushia ja sikajuhlaa, toisella geofiltteri ja huvipuistolaite, toisella pallomeri ja median suosio. Talviturkki kasvakoon vasta marraskuusta ja keskustelut on täynnä ylipitkiä ääniviestejä - tunteita niin montaa, lähinnä suurinta kiintymystä ja rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan, mutta myös vaalikauden päätökseen liittyvä pettymys, ja se seuraavan tekstin kurja. Kevät suunniteltavissa ja tunteet heti tai kohta ylitettävissä. Epäinhimilliseen lauantaiaamuaikaan koiran kouluttamista, autolla selviämistä mukavuusrajojen tuolla puolen ja flunssa, joka taipui elämän kivan alle, vain ääneen se sai valtaansa. Kummia sammakoita ja silliaamiaisia olohuoneella, aamukolmen kiehtovia ihmisiä ja tarinoita toisista maailmoista ja maista. Päällikköys ja uteliaisuus todistaa vahvasti époquen olevan tarkoitettu ja haluan mainita vielä kolmiobileet yhtenä monien liki täydellisisten öiden joukossa.
Mua alkaa myös väsyttää. Pätkissä päiväsaikaan nukkuminen ja joka toisen illan menot, tulot ja olot, mä rakastan sitä itteäni jota persoonallisuustestikin luulee ekstrovertiksi, sitä joka osaa nykyään unohtaa todot ja unohtua seikkailuihin. Samalla on kuitenkin ikävä sitä tyyppiä, joka noudatti listojaan ja jätti jotain välistä. Hyvä, että tulee joulu ja seuraava vuosi alkaa, tässä on juuri oikea aika hengittää syvään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti