maanantai 4. joulukuuta 2017

itepähän lähdin leikkimään



Hei taas laulu, joka kertoo kuinka rakkaus on murhaa. Mä aion vielä rakastua uudestaan, tunteita ei saa tappaa mutta mutelle ne kun saisi. Sä teit mulle niin väärin, mut ei tässä mitään enemmän ihmeellistä oo, tästähän tässä kaikessa on kyse, aina ja lopulta. Että suuria tunteita ja kipua hinnaksi kaikesta ihanasta mitä oli, väliaikaiseksi me se aateltiinkin mutta ei se nyt lohduta että näin oli käyvä. Alan oppia miten tunteet voittaa järjen (pelottavaa) mutta ilman järkeä ei tunteetkaan saa mitä haluaa. En sano tätä lopuksi koska loput on ikäviä, sanon muutokseksi koska ne on kehittäviä. Aika harva asia täällä on kuitenkaan pysyvää, menetyksetkään. Maailmassani pyryttää, mut toinen tuisku lohduttaa tiivistämällä tän kaiken:
...nää fakin tunteet ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti