Niin hyviä päiviä, onnen aaltoja ja alkaisinpa jo uskoa käytäntöön että merille on päästävä enemmän. Yhtäkkiä kaikki vaikea katoaa ja vaan istun tunteja kannella tuntien veden ja eläväni. Vielä en osaa paljoa mutta osaan rakastaa puuskia, vendoja ja satamien valoja, hämäriä saunoja ja aamuisia öisiä retkiä satamista pois, äkillistä luottamista uuteen. Tää purjehdus tiivisti sen, millasta elämää voin vaan rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti