Illoissa on tuoksunut huumaava syreeni ja päivisin valkoiset voikukkapallot on tehnyt maailmasta kauniin. Mä oon saanut käännettyä saamattomuuden kuun tekemispäiviksi ja harrastanut ratsastusonnea ja fribaakin viskellyt (en enää osaa) yhden tourin verran. Sen lisäksi tää oli viikko, jona sain kaiken - ja tajusin, että onnellisuus on kuitenkin riippumaton paljosta. Ei sillä, tää tällaset päivät on enemmän kuin kivoja, vaikka hämmentääkin että mun kevät ratkesi juuri niin optimististen suunnitelmien mukaan, kun sen ikinä osasin haaveilla: ylppärit onnistui, Irlannissa oli kivaa, en menettänyt yhtään ihmistä ja pääsin lukematta papereilla sinne tutalleni. Pohdin vaan, tipunkohan mä ikinä maahan? Sitä ennen odotan malttamattomana syksyä ja teekkarielämän alkamista, ja nautin mun kesästä. Kuten muutaman viikon takaa muistan, elämä kyllä osaa heittää ne kontrastitunteet tänne väliin kun on niiden aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti