Tämä desperado alkoi kyllästyä epätoivoiseen toivomiseensa ja järkiinsä tuleminen alkoi vaikuttaa houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Kevättarinan viimeisen jännityksen momentin olisi ehkä voinut jättää kirjoittamatta, mutta tulipahan tehtyä niin pysyttiin loppuun asti alussa valitulla kyseenalaisella linjalla. Tuntuu pitkästä aikaa selkeältä, joten encoret saisivat vihdoin jättää käymättä.
Kesävihreä maailma ja motareilla juteltuja tunteja, jokiunikaupunkiin, poniunelma-aamuun ja ruuhkatulevaisuuden suunnalle. Kivoja päiviä ja kivoja öitä, ilta-aurinkoja sen tärkeän kanssa, joka saa aina hymyilemään. Se vain harmittaa, ettei elämä ole kaikille yhtä ihana kuin ytl mulle. Hämmästyttää yhä, miten tähän epätäydellisyyteen saattoi tipahtaa täydellinen paperilappu - sellainen, jossa on yhteensä kuusi poikkiviivaa ja yhden niistä jälkeen 60/60, voi apua. Ilo siitä ja varovaisen onnellinen epäusko, että perjantaina pitäisi saada lukea opintopolusta muutama maailman kaunein sana, lupaus viidestä vuodesta ilman tyhjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti