paperilla kaikki on mahdollista

Illoissa on tuoksunut huumaava syreeni ja päivisin valkoiset voikukkapallot on tehnyt maailmasta kauniin. Mä oon saanut käännettyä saamattomuuden kuun tekemispäiviksi ja harrastanut ratsastusonnea ja fribaakin viskellyt (en enää osaa) yhden tourin verran. Sen lisäksi tää oli viikko, jona sain kaiken - ja tajusin, että onnellisuus on kuitenkin riippumaton paljosta. Ei sillä, tää tällaset päivät on enemmän kuin kivoja, vaikka hämmentääkin että mun kevät ratkesi juuri niin optimististen suunnitelmien mukaan, kun sen ikinä osasin haaveilla: ylppärit onnistui, Irlannissa oli kivaa, en menettänyt yhtään ihmistä ja pääsin lukematta papereilla sinne tutalleni. Pohdin vaan, tipunkohan mä ikinä maahan? Sitä ennen odotan malttamattomana syksyä ja teekkarielämän alkamista, ja nautin mun kesästä. Kuten muutaman viikon takaa muistan, elämä kyllä osaa heittää ne kontrastitunteet tänne väliin kun on niiden aika.

but listen carefully to the sound

Tämä desperado alkoi kyllästyä epätoivoiseen toivomiseensa ja järkiinsä tuleminen alkoi vaikuttaa houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Kevättarinan viimeisen jännityksen momentin olisi ehkä voinut jättää kirjoittamatta, mutta tulipahan tehtyä niin pysyttiin loppuun asti alussa valitulla kyseenalaisella linjalla. Tuntuu pitkästä aikaa selkeältä, joten encoret saisivat vihdoin jättää käymättä.

Kesävihreä maailma ja motareilla juteltuja tunteja, jokiunikaupunkiin, poniunelma-aamuun ja ruuhkatulevaisuuden suunnalle. Kivoja päiviä ja kivoja öitä, ilta-aurinkoja sen tärkeän kanssa, joka saa aina hymyilemään. Se vain harmittaa, ettei elämä ole kaikille yhtä ihana kuin ytl mulle. Hämmästyttää yhä, miten tähän epätäydellisyyteen saattoi tipahtaa täydellinen paperilappu - sellainen, jossa on yhteensä kuusi poikkiviivaa ja yhden niistä jälkeen 60/60, voi apua. Ilo siitä ja varovaisen onnellinen epäusko, että perjantaina pitäisi saada lukea opintopolusta muutama maailman kaunein sana, lupaus viidestä vuodesta ilman tyhjää.

desperado

Desperado, why don't you come to your senses?
You been out ridin' fences for so long now
Oh, you're a hard one
I know that you got your reasons
These things that are pleasin' you
Can hurt you somehow

Don't you draw the queen of diamonds, boy
She'll beat you if she's able
You know the queen of hearts is always your best bet

Now it seems to me, some fine things
Have been laid upon your table
But you only want the ones that you can't get

Desperado, oh, you ain't gettin' no younger
Your pain and your hunger, they're drivin' you home
And freedom, oh freedom well, that's just some people talkin'
Your prison is walking through this world all alone

Don't your feet get cold in the winter time?
The sky won't snow and the sun won't shine
It's hard to tell the night time from the day
You're losin' all your highs and lows
Ain't it funny how the feeling goes away?

Desperado, why don't you come to your senses?

Come down from your fences, open the gate

It may be rainin', but there's a rainbow above you

You better let somebody love you (let somebody love you)

You better let somebody love you before it's too late

© Eagles - Desperado

Kun löytäisinkin sen sateenkaaren, kävin merellä etsimässä mutta sielläkään sitä ei vielä näkynyt.

onnellisia vain unissaan

Inspiroivia seikkailusuunnitelmia maanantaiaamuna, ilmaan heitettyjä kaupunkeja, joille asetettiin päivä ja päälle lievää hirvitystä toisesta reissukuukaudesta tälle vuodelle.

Kesätamman selkä pakopaikkayrityksenä surulta.

Elettyä elämää juhlia varten seinälle ripustettavaksi, hymyä muistoista.

Hyvän elämän hedonismihetkiä, kotionnea, lupaavaksi kalliiksi luokiteltu maku.

Toukosateen jälkeinen tuoksu ja lupaus, että tästä selvitään vielä, vaikka sitten väärin päivien vaikeutta pakenemalla mutta selvitään ja unohdetaan itseaiheutetut kyyneleet.

Viikko, josta on vaikea kirjoittaa.

täs ei oo mitään järkee

Miten ulkona voi olla niin kaunista, mutta sekin tuntuu turhalta. Tässä koko jutussa ei ole mitään järkeä, eikä ainakaan siinä miten mun kevätpuro laski siihen koskeen ja paiskautui yhtäkkiä lammen kovaan pintaan rikkoen kaiken onnellisen ja sykkivän.

Sentään tunteet on aaltoliikettä, ne ei kestä samanlaisina kauaakaan - lehdessä tosin luki, että jotkut ei selviä koskaan mutta ei se voi olla oikea vaihtoehto. Ihmiselämä on kuitenkin loppujen lopuksi yhdentekevä ja niin on myös ihmisten säntäily tässä maailmassa, ja tunteiden tehtävä on varmaan värittää siihen tyhjyyteen edes pieniksi hetkiksi jokin merkitys. Kai sen niin kuuluukin olla, vähän kontrastia kaiken satunnaisuuteen.

Missään ei oo enää mitään järkeä.

saisin kaikesta kii

Ultimatesortsit ja kesämekot, kesäkarvainen tamma ja terassiöljy on ollut tätä viikkoa ja kivaa. Sammakkomökki oli rakkautta ja sydänvihdinmetsäkalliot virtoineen ja koirailoineen kanssa. Yksi päivä vietettiin kevätpyhää joukkueperheen kanssa metsänurmikoilla ja kastauduttiin ekaa kertaa järvessä. Toukokuu hymyilee ja on vapaata aikaa käytettäväksi kuin tuntuu - annoin luvan tehdä niin ja lopettaa pakkolukuyrittämisen, koska se kadotti onnellisuuden niin heti. Mun elämä ja mun valinnat, mä uskon että näin on hyvä. Sen suurimman ratkaisun kanssa eletään hetki vielä hiljaisen kauniilla metsälammella, ennen kuin se vääjäämättä laskee putoukseen.

ei se kuitenkaa meidän taivas oo

Multa loppuu sanat kun ne ei enää autakaan, multa loppuisi toivo jos se voisi loppua - onneksi se ei osaa. Unohdin miten sain päivät käännettyä hyviksi, mutta ahtauskin varmasti loppuu aikanaan. Ympärillä maailman paras vuoden kulma ja ilma, joka ehdottaa, että kevättarinan raskas loppu kirjoittaisi itselleen vielä selkeän kauniin suvannon jälkinäytökseksi. Muistaisi kuunnella ja alkaisi vain olla onnellinen,  se ei oikeasti kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin luulen. Siitä se metsäjärvisammakkokin muistuttaa.