2016 alkoi pohjosen mökillä kuten monesti aiemminkin. Eniten parasta oli tyyppi, jolta sain uudenvuodenpusun kolmatta kertaa perättäin, vaikka myös laudalla kaartelu, huomaaminen että hei mä osaan tän jo, kuin myös erämaan pimeä, sauna ja maailmanvalloituspeli olivat perinteiset ilot tälläkin kertaa. Tunturi on tuttu ja pysyvä, niitä paikkoja jotka ei muutu kymmenissä vuosissa. Saaruan metsiä laskettiin veljen kanssa kaksitoista vuotta sitten ja lasketaan yhä, Kelon jyrkkä pelotti kolmekesäisenä ja jännittää vieläkin.
Päivän mittainen ajomatka lyhenee vuosi vuodelta, levyraadissa Anssi Kela ja Queen tappelevat kärkisijoista niin kuin yleensä. Pikkuleijonat varasti multa ne viimeisetkin tunnit jotka olin suunnitellut lukevani, mutta olisihan se ollut ihmeellistä jos olisin lomalla saanut jotain aikaan. Parinkymmenen asteen pakkasessa löydettiin geokätköjä ja finlandiavoittajan kerkisin lukea, vaikken opiskelun syrjästä saanutkaan kii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti