Ihmettelen, että kun ehtisin vihdoin lukea, niin sitten huomaankin sen olevan tylsää. Plääh. Kävin luistelemassa järvellä hämärässä, lunta on ja tulee lisää. Haluaisin laukata puuterissa hevosella, mutta luulen etten saa toteutettua sitä tänä talvena. Viime kerrasta on liian kauan aikaa. Mulle ei tapahdu mitään, mutta mun kesä täytätti itsensä vaikka luulin osaavani vastustaa sen voimaa. Eipä siinä, kiva kesä se aikoo olla.
Mulle ei ihan totta kuulu mitään. Tää on harvinaista. Yleensä edes jotain tapahtuu, mutta tässä kohtaa arki näyttää olevan ihan vaan tavallista laskimen heiluttelua, naaman jäätymistä ja bussien odottelua. Mun valokuva-albumiprojekti etenee, ja jos se on jännin mainittava asia mun elämästä, täytyy mun elämän olla ihan huisin pakahduttavan intresanttia näin tammikuun puolessa välissä 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti