Kesä tuli ja tuli kesäloma, ei ihan virallisesti vielä mutta miten muutenkaan sitä kutsuisi: nukkua puoleenpäivään, kävellä ilman kenkiä hiekkateitä, pukeutua aurinkolaseihin ja vähentää vaatteita toivoen päivetyksen tarttuvan (rusketu en kuitenkaan). Popittaa voih niin huonoa suomiräppiä ja vanhoja kesähittejä, muttakun mikään muu ei ole niin kesää että voisi valita parempaa musaa. Maata tunteja nurtsilla ja lukea romaania. Käydä tallilla keskipäivällä ja hieroa yrttimyrkkyjä hevoseen. Mä kiitän, kiitän opettajia, että laittoivat mun koeviikon vapaa päivät tähän loppuun. Tämmönen on ihan parasta.
Musta on tullut taitava kiertämään punkkeja irti paljain sormin. Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa suureen itään, kesä alkaa kun varsat lasketaan laitumelle ja sisäinen puhe vaihtaa moneksi päivää murteelle. Mun pitää kuulemma priorisoida ajokorttiopiskelua, hyvä, koska mun suunnitelmat loppukesälle tarttee korttia varsin kipeästi. Teoria sujunee, mutta mäkilähdöt ei ole vahvinta alaa.
Mun ehdoton suosikkiaika vuodesta on nämä toukokuun kaksi viimeistä viikkoa, ehkä kesäkuun ensimmäinenkin. Kun tuomi kukkii ja tuoksuu ainoana kesän kukista huumaavasti, kun voikukat eivät vielä ole valkoisia ja leijuvia, kun on lämpimän vihreää, täyttä ja taivas sininen. Tässä on kaikki ja eikä pois, ei minnekään, ole kiire. Tämä pitäisi muistaa muutoinkin. voisin hilpaista vaikka minne ja sinne, mutta vain siksi, että vähän tykkään tehdä niin.
Myös: maailma on nyt liian kaunis, liian kiva ja liian hyvä: luulee tietävänsä, että se tämmöinen ei voi kestää ikuisesti. Shit happens ja tulee tapahtumaan paljonkin, luulemme, mutta en osaa pelätä. Ehkä varmaan se on hyvä. Pelkääminen on aika turhaa yleensä, estää onnea ja rajottaa elämistä. Mä oon paljon parempi luottamaan kun pelkäämään. Ikuinen optimisti pettyy yllättävän harvoin, ja kun pettyy se miettii että tunteet on tärkeitä ja että tunteista selviää. Nyt se tuntee vain iloisuutta.
Do more of what makes you happy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti