Ehkä ihmisellä on joku aisti, joka on aivan erillään rationaalisesta puolesta meitä. Sellainen, joka aavistaa ja tietää asioita etukäteen, huomaa sen mihin ajattelu ei pysty ja ohjaa sitä kautta tekemisiämme. Mä oon miettinyt tätä ennenkin, ja viikonloppu vahvisti mun uskoa ihmisen tajunnan uskomattomiin kykyihin. Olinhan ihmetellyt, miksi odotin niin kovin festareita, ja nyt mä tiedän, miksi odotin. Sitä en tiedä, miten aavistin että odottaminen kannatti, mutta ei tarvitsekaan tietää, riittää että ihmismieli on maailman hienoin asia.
Maata Näkyvissä oli tänäkin vuonna hieno. Se tunnelma, yhteys, hämärä areena, musiikki, rukous ja ihmismäärä, kaikki kaverit ja sanoinkuvaamaton fiilis. Että täällä on meitä. Tapahtumana aivan ehdottomasti syksyn paras. Vaikkei jokainen bändi kaikkein suosikein ole, vaikka nukkuminen koulun lattialla on ikävää ja vähäistä, vaikka ihmismäärä ja melu rasittaa ja jonottaminen on tylsää, vaikka sitä ja vaikka tuota, niin silti ei hetkeäkään, että haluaisi pois tai jonnekin muualle. Onpahan jo neljäs asia jota odottaa tulevaisuudelta, ensi vuoden festarit siis!
Koeviikko alkoi 11,5 tunnin yöunilla (kummasti alkoi aikaisin nukuttaa Turusta palattua), ja on vaan niin kivaa kun ehtii tehdä kaikkia omia juttuja taas, kun ei tartte tehdä tai lukea läksyjä. Oon järjestellyt musiikkia ja kuvia kovalevyillä, ja vaikka se onkin ikuisuusprojekti, samalla huomaan tykkääväni kamalasti siitä. Järjestyksen luominen on erittäin tyydyttävää puuhaa, ja vanhat videot saa hymyilemään miten me ollaan voitu kaksi vuotta sitten olla noin pieniä!? ja vanhat unohtuneet biisit, joita seiskalla ja ala-asteella täysillä popitettiin sai mut jopa avaamaan Nitromen piiiitkästä aikaa. Liian vahvat assosisaatiot niistä biiseistä kaikkiin niihin peleihin, joita joskus kauan sitten ehti netissä pelata. Aika ennen kalenteria. On myös aikaa pelata Aliasta perheen kanssa ihan näin arki-iltaisin ja soittaa tunteja joululauluja, koska joulu on ihan kohta pian <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti