Oli päivä, kun huomasin etten odota mitään. Aika voisi liikkua paljon hitaammin, kun ei ole syytä miksi pitäisi kiirehtiä viikkoja eteenpäin. On riittävästi, että osaa pysähtyä hetkellä, tietää, että tässä on. Miksi odottaa enempää, koska on jo hyvin?
Okei, kyllä mä sitten keksin, mitä mä kuitenkin odotan. Odotan wanhojen tanssimista, vaikka kauan luulin ettei näin pääsisi käymään. Odotan, hetkeä 11.3.2015 klo 15:00, siksi että silloin on kevyempi olla kun ei tarvitse pieneen aikaan enää osata. Ja odotan päivää kesällä, kun maailma avautuu. (Ei oikeasti, mutta odotan silti, kun saa ajaa, kun saisi tehdä melkein kaiken, palkintona siitä, että on ollut olemassa tarpeeksi kauan.)
Marraskuu tapaa maassa ja ilmassa olla harmaanruskea, pimeä ja ankea. Toisaalta on valoa ja lintujakin. Ensilumi kävi, ja lupaus kunnon talvesta olisi ihana. Ihan ihan rehellisesti, en haluaisi mitään muuta vuodenaikaa kuin mikä on. Turvallinen pimeys, kylmät ja lämpimät illat, lupa käpertyä. Ja joulu, oi. Ihan helposti marraskuuta voi rakastaa.
Okei, kyllä marraskuu vaatii rakastaakseen vähän apuja. Koska ylivoimaisesti eniten viikoista kuluu kouluun, (jota on liikaa vielä viikon ja koeviikon verran), jossa ei kehrätä. Kun tuntuu, että on kouluakouluakouluavaan pitää antaa tilaa toteuttaa pieniä juttuja. Löysin elokuvat. Rakastuin, kuten arvelin, Jigsawhn, vaikka en osaakaan nukkua niin taitavasti seuraavia öitä tämän iltaseuran jälkeen. Ensimmäistä kertaa ikinä keksin halloweenin. Pukeuduin hahmoksi (oisko ollut viitteitä aikaisemmin mainitusta) tallin kisoihin 31.10. ja ilta oli hirmuisen hauska. Ratsastaminen hauskinta tottakai, mutta halloween oli myös.
Oli päivä, kun tiputin lukion jälkeisestä elämästä eläin-sanan pois. (Pitänee sitten vapaa-aikaan ne ottaa, jos näin.) Koska yliopisto ja varma työllisyys osoittavat vain yhteen suuntaan, jota kutsutaan lääkikseksi. Aivot ja mieli kiinnostaisivat niin hurjan paljon, että siinä voisi olla ideaa. Aluksi pitää tosin opiskella kuusi vuotta yleispätevyyttä, mutta ehkä silti. Psykiatreilla olisi jopa työvoimapula! ja kuudessa vuodessa toisaalta ehtii varmaan keksiä jotain muutakin suuntausta jos aivot sanoo ettei niitä sittenkään. Ihmisillä on myös ilmeisesti joku ikä, oisko siinä 40 jälkeen, kun toteuteen lapsuusunelmia. Silloin musta tulee varmaan ratsastuksenopettaja.
Biotekniikka ei kiinnosta yhtään, mutta derivaattaa tekisi mieli halata joka välissä. Se on niin ihana. Omalla tavallaan moni kiinnostuksenkohde, jonka arvelin lainanneeni toiselta, toisilta, saattavat kuitenkin olla ihan mun myös. 01001010 01101111 01101111. Vihkoihin piirtyy enemmän kuitenkin lyriikoita ja sanoja, kuin numeroita. Syy voi olla puhtaasti myös kirjoitusikävä, kun koulun käynniltä ei ehdi tätä tehdä tarpeeksi. Lääkärin palkalla voisi kenties oppia lentämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti