torstai 2. marraskuuta 2017
karhuja kengittää
Aloitan lukemisen liian myöhään ja siltikin haluan pitää kivaa kaverien kanssa, juhlia joulua ja puuroa. Viikon verran luen kaiken oman ajan ja silti kaikki neljä tenttiä jättää palkitsematta, ei saisi harmittaa kun pitäisi katsoa peiliin.
Oon huono, ei kiinnosta, en osaa, on pakko, turhaudun, itken, raivoan kurssille, nauran ittelleni.
Sataa ensilumi, on vuoden 2017 kuudes loskainen kuukausi. Kuukausi vaihtuu ja alkaa seitsemäs loskainen kuukausi.
Tenttiviikko loppuu. Mietin miten riski on, etten mene kouluun kuin huvikseni, ovatko ryhmätyöt tekijä mikä pelastaa syrjäytymästä? En usko riskiin, elämä on mulle niin paljon. Arkiheppoja ja teatterisyksy, joka jatkuu, yhteisöjen kultakautta, kiireettömiä iltapäiviä kirjastossa kahvilla, yhdessä, sosiaalisen todellisuuden pohdiskelua, tekemistä ja ihastelua, sunnuntailounas parhaan kanssa, luksusta. Nään unia mun unelmien tallista ja mietin luovaa alaa, harjoittelen lauantaina johtamista ja dynamiikkaa, jahtaan kummipoikaa, leikin faaraota, oon aina lapsi ja ylpeä siitä, mielikuvituksesta, ja kyvystä rakastaa, enkä usko etteikö olisi ja kävisi hyvin.
Yhtenä päivänä mä herään, keitän lapsille puuroa ja heitän eläinlaumalle aamusafkat. Avaan läppärin ja vastailen mun perheblogin kommetteihin, blogi kertoo meijän elämästä ja siitä miten kulutusyhteiskunnan ei tartte olla vaihtoehto, siellä on idylliset kuvat ja mä saan sanoa sitä työksi. Jos lapset menee iltapäiväksi kerhoon tai hoitoon, mä kirjoitan freenä jotain tärkeetä jollekin tai asiantuntijoin kestävästä taloudesta, sovin minne meen seuraavassa kuussa puhumaan ja mihin mediaan seuraavaksi meen räpättämään vaikuttavasta kehystä, lukiosivistyksestä tai rakkaudesta. Tai sitten lähen käymään duunipaikalla tekemässä juttua x, joka on mielekästä, oleellista ja kivaa. Palaan kotiin ja leikin emäntää lopun iltaa. Luen kirjoja jos pikkulapsiajan univelat antaa myöten.
Sata kertaa todettu mutta joka tentin jälkeen kai uudelleen todettava: unelmien toteutumiseen ei mitenkäänpäin tarvita konsulttikeskiarvoa ja jo ihmisistä vierellä näkee, et oikea paikka tää on. Elä epäile kun hyvin käy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti