 |
| (c) M. Rantala / TP |
Ainut mikä kaiken kivan (kuvissa ja ulkopuolella) tekemisessä mietityttää, on opintotavoitetarinan aukinaisuus. Vaan osaanpa elää vakikysymysteni kanssa kriiseittä, aivan toisin kuin vuosi takaperin, ja rakastan niin syksyä, Floydia ja kaikkea valoa, väriä ja ylinopeuksia kaupungista maalle ja takaisin. Lempivampyyrit loivat tilan nousta, luottaa, näkyä ja tänään maalasin savannin sarjakuvaan. Elämä täynnä hihkua ja todellisuuteen ynnääviä hymyjä - aprikointia. Rakkautta ja anarkiaa siis, sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti