sä tuutki mun mukaan

 Nää eläimet ekstraa onnen, satavarma siitä, ja tää kaupunkikin on kiva asua.

to hear the softly spoken magic spells

(c) M. Rantala / TP

Ainut mikä kaiken kivan (kuvissa ja ulkopuolella) tekemisessä mietityttää, on opintotavoitetarinan aukinaisuus. Vaan osaanpa elää vakikysymysteni kanssa kriiseittä, aivan toisin kuin vuosi takaperin, ja rakastan niin syksyä, Floydia ja kaikkea valoa, väriä ja ylinopeuksia kaupungista maalle ja takaisin. Lempivampyyrit loivat tilan nousta, luottaa, näkyä ja tänään maalasin savannin sarjakuvaan. Elämä täynnä hihkua ja todellisuuteen ynnääviä hymyjä - aprikointia. Rakkautta ja anarkiaa siis, sydän.

eclipse

Kotikulmilla.

long you live and high you fly

Metsä, mummi ja minä.

after all there's only just the two of us

Mut elämä on kai silleen just hyvintä, kun ei muista olla liian kunnolla tai liikaa kunnolla. Muka opiskelua mut päivät täyttyy järjestöduunista ja vaalilämpästä, luennoilla kuvittelen aikuisuutta kun sähköpostin merkitys vahvistuu ja musun linkedin invation is waiting. Hui me ollaan isoja mukamas ja samalla ikuisesti lapsia ja niin myös täytyy, tää on Mikämikämaa.

Muistettava, että ihmisen tekemät järjestelmät ja systeemit tosiaan on ihmisen tekemiä - jos ne harmittaa enemmän mitä ilahduttaa, eihän anneta niiden olla? Hämeen-Anttila tiivistää aamun lehdessä: Yhteiskunnan tarkoitus ei ole pyörittää talouselämää mahdollisimman vinhasti, vaan tarjota yksilölle puitteet kehittää itseään ja elää hyvä elämä ihmisenä ja kansalaisena, ei tuottajana saati sitten kuluttajana. Talous, kapitalismi, politiikka, valtarakenteet, ei niitä pääse pakoon joten yhteiseloa maailman kanssa opitaan tänään sekä huomenna. Annetuin keinoin voi tehdä muutosta ja hyväksytään, että jos mä suutun systeemille ja lähden pois, joku muu kyllä jää sisään, ottaa ja käyttää sen rahan tai vallan mitä minä en. Itse valitsisin jäädä ja tehdä muutosta yhdessä, ulkona huudellessa voi tulla kylmä. Kavahtaa ehdottomuutta, vaikka joskus tekisikin mieli huutaa siitä sokeudesta jossa me kuljetaan kuvitellen että leikkimällä pakka ei kaadu. Kyseenalaistamatta pakka kaatuu.

Vaikkei maailma vieläkään ole täydellinen niin sunnuntaisäbä on, maanantaisin voi olla enkeli ja syksy on sateinen, kylmenee ja tekee pellot kullaksi ja iloa villapaidan alle. Epätäydellisyyttä opettellaan ja oppii rakastamaan. Kippari vuorotellen pelasti ja kriisitti, omppuope antoi lelukaivurin ja kirkossa (rakkaita paikkoja tässä syksyssä ja menneissä sankaripäivissä yhdistää punatiili) oli kaikki kuten parhaimmillaan ennenkin. Apila lähetti terveisiä (!)

Pysyvää onnea ja saa ottaa.