one day you'll leave this world behind

Otsikon lausetta vastaava ajatus on antanut niin paljon hyvää elämän ajatuksiin. Miten tää suuri luonnos (loving Kundera) on niin mieletön ja tahdon tehdä ja elää. Ajatusmaailma vahvistuu uskomaan vapauteen melkein kaikissa muodoissaan, unohtamaan rajoittavat rakenteet ja kasvamaan. Kirjoittanut paperille tavoitteita syksylle - kesän moisista ei tainneet toteutua kuin 2, 4, 6 ja 7 - kohti sitä minää, joka haluan olla ja huomannut yhdeksän omaa periaatetta, joilla tehdä valintoja.

Syksyorientaatiota, pihlajanmarjamaisemasta iloitsemista, järjestöinnostusta ja edaripohdintaa, Laru-reunion minä+kämppä ja lisää kasvikavereita kaupungin kotiin kannettavaksi. Rakastan aamuisia autojutteluita, kahvittelua iskän työpaikalla, ikää jolla ostaa giniä (siitä oon oppinut ihan hurjasti viikossa!) ja oman ajan ottamista kesken tuparien, kävellä pimeään niemen rantaan istumaan, hymnin jälkeen, venetsialaisyössä. Wuosisatamarkkinoilla maaseutujuuret vahvistettiin taas vuodeksi, satulaan kiivetessä iloitsee miten osaa ja nauttii yhä ja tentteihin lukiessa oppii kyseenalaistamaan stressin pois. Miten suurta onnea tuokaan, kun kirjoittaa seuraavan viikon kalenterin systemaattisen täyteen ja aikatauluton ikuisuusloma loppuu änyyteenyt. Oli se hyväksi mutta hyväksi on tämä syksykin. Mä oon valmis hymyilemään sulle enemmän kuin vuosi sitten jaksoin.

kuuntelin haaveitas

Tuuri päätti mun reilun viikon kotimaakierroksen, ollen maalausprojekti ja vauvan ihastelua, pohjalaista sydämen maisemaa, kuukausittainen juoksulenkki ja savilammen pulahdus. Sitä tuntee sen saman pikkuitsensä onnen, kun vetää keuhkot täyteen sateista maalaisilmaa, huomaa traktorin renkaiden takana hyviä piiloja ja ympärillä suuria leikkimään kutsuvia halleja. Lapsuusleikit ja tulevatkin unelmat lomittuvat ja jotain leirikesäonniakin sieltä sykähtää. Ihana koti ystävillä, tulen koska vain uudestaan.

hade sjungit dagen lång

Kuvat (c) Aleksi Eilo / Nordic Studio

Lisää niin hyviä päiviä ja öitä, tiistaisitsejä ja vujukuokkimista, purjehdusta ja onni omasta pyörästä kaupungissa. Opiskelijapurjehduksen mestaruus, viklaoppeja ja kipparin taitojen ihailua, mäkin tahtoisin osata kannarit, skuutit ja slöörit, vaikka tiiäänkin missä tuulessa liti menee plaaniin ilman spinnuu. Kansankylpylän päiväsaunat, Hervannan paljujatkot ja kellarien jatkojenjatkot, oon innoissani venemaailmasta ja kun se vielä yhdisty teekkarikulttuuriin, on ihan selvää että rakastan niitä kaikkia ja haluisin oppia ja fiilistellä tätä miljoonasti lisää.

elokuun lämmin tuuli

mä pitää voin sua

Kesä vailla roadtrippiä jää vajaaksi, sillä jollain kummalla säntillisyydessä spontaani reissailu ilman suuria tavoitteita tapaa antaa parhaimmat kesämuistot, vuosi toisensa jälkeen. Niin 2014, niin 2015, niin viime kesänä ja tämänkin kesän juhannuksena. Ämpärien kanssa apsille ja suomipoppia, vanhat roadtripbiisit alle ja sitten uusia, joista tulee aina jatkossa mieleen nää tiet ja naurut. Sovittiin musujen kanssa nää päivät jo toukokuussa, koska tiedettiin että jotta päästään lähtemään, täytyy priorisoida ajoissa.

Lomakauden ulkopuolinen reissailu osoitti, että se on mielentila eikä ympäristö - sitä paitsi säästää paljon, kun syö yliopistoilla opiskelijahinnoilla lounaat ja aktiviteeteiksi valitsee päiväsaunan ystävän kaksiossa, kirppistelyn ja nukkuu pakussa, #pakulove. Forssan keskusta elokuun lopun iltapäiväviideltä yritti parastaan horjuttaa kesälomatunnelmaa, vaan mitä vielä, parasta bestiä myös siellä. Aloitettiin muuttamalla yksi Hervantaan, nukuttiin lossimatkan päässä mantereelta Kustavin perukoilla (tuo alkaa pikkuhiljaa saavuttaa klassikkoroadtripmestan aseman) ja käytiin pyörähtämässä Turussa. Vakuutun reissu reissulta lisää, että hyvät matkat ei todellakaan vaadi kauas lentämistä.

aika hiffaa

  

Foreverlasting kesä, painotus vahvasti hyvien päivien puolella. Kuuntelen kantaaottavia lyriikoita ja podcasteja puskassa, katon dokkareita iltaisin ja vapaus soi valintana. Odotetaan koko tupsuryhmä koulun alkua ja porukan näkemistä, mun elokuukin ollut enemmän lomaa kuin hommia ja hommatkin ollut lähinnä kehyjuttuja eli kivaa. Asuntounelmia oon konretisoinut ja miettinyt, voiko olla anarkisti jos ei periaattellisesti vastusta valtiota. Isma on melkein loppu ja sekin hauskeni loppua kohden, niin kuin mun elämän yleinen malli kuuluu. Niinpä tupsuvuoden odotukset ovat korkealla ja loppukesästä jäänyt paljon lämpöä sisään, vaikka kesähelteet taisi tosiaan unohtua tältä vuodelta tyystiin, ei sillä että se mikään kriisi olisi.